KARHUPERHE MAAILMALLA

Bangkok

Bangkok on Thaimaan pääkaupunki ja kymmenen miljoonan ihmisen metropoli. Reilu viikko kaupungissa pyörähti nopeasti, vaikka kaupunki sinänsä ei meitä suuremmasti innostanut. Suuret tiet halkovat kaupunkia ja kadunvarret pursuavat kadulle asti levittäytyneitä myyntikojuja. Paikka paikoin liikkuminen jalkakäytävän ahtaudessa ahdistaa. Ihmetellä täytyy, miten paikalliset pystyvät päivästä toiseen kaupitella epätoivoisesti tuotteitaan liikennesaasteiden seassa.

Bangkokin temppeleistä vierailimme Wat Phossa. Kullattu 46-metrinen lepäävä Buddha sävähdytti. Chao Phya joella kävimme virkistäytymässä vesibussiajeluilla. Kiidimme Skytrainillä keskustan vilinään teiden yläpuolella ja tuktuki:lla takaisin liikenteen kaaoksessa. Kansallisgallerian näyttelyt eivät saaneet meitä hihkumaan innosta, vaan olimme hiukan pettyneitä taiteen antiin liian suurten odotusten jälkeen. Eläintarhassa (Dusit Zoo) pistäydyimme kävelyllä ja rauhoittumassa suurkaupungin hälinästä mielyttävässä puistotunnelmassa.

Majatalomme sijaitsee melko rauhallisen kävelykadun varrella Wat Chai Chanasongkhran temppelialueen muurien vieressä. Aamulla ei herää liikenteen meteliin vaan munkkien kukkojen kieuntaan. Kaikkien reppumatkailijoiden ghetto, Khaosan Road, sijaitsee vain kivenheiton päässä. Katu on tungokseen asti täynnä turisteja eri puolelta maailmaa ja kaupustelijoita laidasta laitaan. Piraattituoteita löytyy t-paidoista cd-levyihin ja opiskelijakortteihin. Kymmenet elokuvat pyörivät ravintoloiden screeneillä yötäpäivää houkutellakseen asiakkaita sisään. Mitä et täältä saa, sitä et tarvitse.

Bangkokista jäi epämääräisen suurkaupungin kuva, joka olisi vaatinut enemmän tarmoa tutustumiseen tarkemmin. Huomenna kuitenkin matka jatkuu kohti Kambodzhaa. Laosin jätämme suosiolla väliin liian tiukasta matkasuunnitelmasta, jotta saamme enenmän lepotaukoja Vietnamia ajatellen. 

Hua Hin

Hua Hinin kaupunki keski-thaimaassa on maan ensimmäinen rantalomakohde. Pitkä, siis todella pitkä, ranta on kaikille avoin vapaasti käveltävissä ja rannan tuntuma on täynnä hotelleja sekä ravintoloita. Joukossa komeilee myös 1920-luvulla rakennettu, myöhemmin tosin kunnostettu, legendaarinen rautatiehotelli Sofitel. Huonehinnat hotellissa alkaen  B7000 eli n. 148 euroa, jotenpa jätämme sen väliin. Nykyään kun kaupungista löytyy hotelleja ja majataloja joka lähtöön. Itse löysimme suomalaisen isännän vetämän majatalon (Mr Dan Guest House), mistä kaksi huonetta irtosi hintaan B800 eli n.17 eurolla yö. Majatalossa ei ole kuin kuusi huonetta, mutta alakerran baari täyttyy päivän mittaan suomalaisista kaljaa juovista turisteista. Täältähän saa kylläkin myös suomalaista Juhla Mokka kahvia.

Paitsi rantalomakohde Hua Hin on myöskin golfaajien suosiossa hyvien kenttien ansiosta. Katukuva kaupungissa on turistien valtaama. Ostettavaa on runsaasti tarjolla ja aurinko paistaa. Kadulla näkee kymmeniä länsimaisia miehiä Thai-tyttö käsipuolessa. Aitoa rakkauttako?

Thaimaalaisesta ruuasta olemme pitäneet, eritysesti riisi-kana annos on noussut perheemme suosikiksi. Kyseisen annoksen hinta/laatu suhde näin reppumatkailijana on kohdallaan. Tosin nyt Tove sairastaa vatsatautia, joka ensimmäinen sitten Intian jälkeen. Seuraavaksi suuntaamme miljoonakaupunki Bangkokiin.

Thaimaa

Tarutao National Park

Langkawilta matka jatkui lautalla Satuniin Thaimaan puolelle ja sieltä samantien Pakbaraan. Pakbarassa yövyimme ja odotimme seuraavaa päivää ja lauttayhteyttä Tarutaon saarelle.

Kansallispuistossa vietimme kolme rauhallista päivää upealla pitkällä hiekkarannalla oleillen ja pieniä kävelyjä tehden luontoa tutkien. Näimme mm. monenlaisia lintuja, puolikesyjä roskiksia penkovia ja ruokaa ravintolan pöydiltä varastelevia apinoita sekä arkoja veikeän näköisiä Dusky Langur apinoita metsikön suojassa.  Törmäsimme myös mökkimme kattorakenteissa piileskelevään entiseen tuttuun Gecko liskoon, jonka outo ääntely herätteli öiseen aikaan. Saarella me "vanhukset" olisimme viihtyneet pitempäänkin mutta pojat kaipasivat ihmisten ilmoille.

Tarutaon jäkeen suuntasimme matkamme minibussilla Surat Thanin kaupunkiin, jossa oleilemme nyt muutaman päivän. Kaupunki sinänsä ei tarjoa paljon nähtävää vaan on luultavasti tyypillinen Thaimaalainen pikkukaupunki. Turistit kulkevat kaupungin kautta lähinnä vain matkalla Samuin lomasaarille. Itse jatkamme täältä Hua Hin:in rantalomakaupunkiin keski-thaimaahan torstaina.

Langkawi 6.1-10.1.2008

Langkawille saavuimme lautalla Penangilta sunnuntaina ja matka pika-aluksella kesti vain vajaa kolme tuntia. Kuahin kaupunkiin emme jääneet vaan suuntasimme heti Langkawin vanhimmalle rantakeskittymälle Pantai Cenangille. Majoitusvaihtoehtoja täältä löytyy hienoista hotelleista  mökkikyliin. Meidän vaatimaton majatalo sijaitsee Pantai Tengahilla ja rannalle on matkaa n.300 m.

Paikka on täysin turistikylä. Keskellä kylää yksi rantatie, jonka varressa ravintoloita ja kauppoja vierivieressä. Taustalla vihreää metsää ja kukkuloita.  Hintataso vaihtelee lähes suomen hintatason ravintoloista vaatimattomiin muovituoli paikkoihin. Ne jo erotamme joukosta meidän kukkarolle sopivammaksi.  Ranta on hienoa valkoista hiekkaa, mutta vesi ei kovinkaan kirkasta. Uinnin jälkeen ihoon jää toisinaan ruskea likakerros, joten heti on syytä mennä suihkuun. Ainakin ruotsalaisia ja englantilaisia turisteja rannalla tuntuu viihtyvän ja lapset leikkii rantavedessä. Joskus tänne on kai tehty myös suomesta valmismatkoja, emme tiedä tehdäänkö niitä vielä.

Saarelta löytyisi kyllä nähtävääkin kuten esim. köysirataa, krokotiilipuistoa, lähteitä, itämaista kylää ym. mutta niiden näkemiseen olisi syytä vuokrata auto tai mopot. Joten jätämme suosiolla väliin. Tänään kävimme katsastamassa kylän toisella laidalla olevan riisimuseon. Pojat eivät suostuneet mukaan, koska heidän mielestään mitään vähemmän kiinnostavaa aihetta ei löydy. Langkawia mainostetaan verovapaana ostosparatiisina. Täällä hinnat eivät ainakaan ole mitenkään alhaiset paitsi alkoholin, jota emme tänne tulleet juomaan. Finlandia vodkaa litran pullon saisi hintaan 38RM eli noin 8,25 euroa. Täältä suuntaamme loppuviikosta Thaimaan puolelle, luultavasti johonkin rantakohteeseen. Tarkka suunnitelma vielä avoin ja vapauden sekä seikkailun tunne vielä matkassa.

Melakasta Georgetowniin Penangille

Uusivuosi vaihtui Melakassa rauhallisissa merkeissä. Perinteisiä raketteja ei juuri näkynyt, sensijaan paperisilppu raketteja, spreiserpentiiniä, ilmapalloja ja tekolumivaahtoa. Nuorisoa oli liikkeellä runsaasti. Humalaisia ei silti katukuvassa näkynyt, islamilaisessa maassa kun olemme. Vuosi vaihtui meillä täällä kuusi tuntia ennemmin kuin siellä Suomessa.

Saavuimme tänä aamuna aikaisin tänne Georgetowniin Penangin saarelle yöbussilla. Matka taittui hyvin uudenaikaisessa ilmastoidussa leveäpenkkisessä bussissa. Saaren erottaa mantereesta yksi Aasian pisimpiin kuuluva silta. Ensivaikutelmana kaupunki on hyvin moni-ilmeinen Melakan tavoin. Löytyy uutta ja vanhaa. Täälläkin on kiinalaiskaupunginosa temppeleineen, moskeijoita, kirkkoja, hindutemppeleitä sekä ostoskeskuksia ja korkeita kerrostaloja. Kaupungin ulkopuoleltakin löytyy paljon nähtävää kuten Penanginvuori ja kasvitieteelliset puutarhat, jotka on tarkoitus katsastaa täällä viettämämme kolmen päivän aikana. Penangin rannat jätämme väliin, koska täältä matka jatkuu Langkawille. Illallisella kävimme tänään paikallisessa katuruokalassa. Jossa annos riisiä ja kanaa maksoi 0,60 euroa. Ihan hyvä hinta/laatu suhde.