KARHUPERHE MAAILMALLA

Indonesia

Viikon verran  täällä Indonesiassa vierähtänyt. Lentomatka sujui hyvin ja koneenvaihto Hong Kongissa oli helppo. Itse kaupunki oli sumun peitossa, niinpä odottamamme pilvenpiirtäjät jäi näkemättä.

Jakartassa vietimme kolme yötä. Sasa kärsi flunssasta, joten kulutimme aikaa lähinnä hotellissa. Kansallismonumentilla toki pistäydyimme ilman poikia. Suuressa länsimaalaisessa ostoskeskuksessa  McDonalsin hampurilaisateria tuntui varsin kotoisalta, joskin hinta vain 2,20 euroina.

Varsin erinlainen maa tämä on verrattuna Intiaan. Kadut ovat siistiä, leveitä ja paljon puita sekä pensaita. Ihmiset eivät kävele täällä, mikä suuresti ihmetyttää. Jalkakäytävät ovat lähes autioita Intian ihmisvilinän jälkeen. Saa kävellä rauhassa ilman että sinulle yritetään kaupata jotain. Täällä ajetaan mopoilla, moottoripyörillä, busseilla ja autoilla sekä polkupyöräriksoilla. Lehmät ja koirat ovat poissa, kissoja muutamia näkee.   

Yogyakarta, missä nyt olemme, vaikuttaa varsin rauhaliselta kaupungilta. Olemme kuitenkin alueella jossa paljon hotelleita ja pikku ravintoloita. Länsimaalaisia turisteja myös yllättävän paljon liikenteessä. Hintataso on  kalliimpi kuin Intiassa, mutta kuitenkin reilusti halvempi kuin Suomessa. Rahayksikkö tuntuu hirveältä, kun automaatilta kerralla nostaa 2 000 000 Rp (euroina n. 165,-).

Eilen vierailimme Prambanan Temppeleillä, jälleen ilman poikia, koska nyt Santtu puolestaan flunssan kourissa. Temppelit olivat varsin vaikuttavan näköisiä. 

Namasté India

Kaksi kuukautta Intiaa koettu, mitä jäi käteen. Ainakin tämä maa on iso ja näimme siitä vain pienen siivun.

Ihmiset olivat suurimmalta osalta ystävällisiä ja uteliaita. Useamman kerran päivässä sai vastata kysymykseen, mistä olemme ja mitkä ovat nimemme. Meitä puolestaan ihmetytti mm. intialaisten veikeä pään keikutus ja että miehetkin voivat kulkea käsikkäin.

Kaupungit ovat täynnä ihmisiä ja eläimiä, lehmiä sekä koiria. Ilma on saastunutta. Erityisesti Delhissä ilma sisältää raskasmetalleja kaksi keraa sallittua enemmän ja nenää niistäessä paperiin jää musta jälki. Liikenne tuntui kaaosmaiselta ja teiden ylitys hengenvaaralliselta puuhalta.  Kerjäläiset ja kaupustelijat aiheuttivat välillä ahdistusta. Roskaisuus, likaisuus sekä avoviemärit sai toisinaan voimaan pahoin. Omaa wc-paperia opimme heti kuljettamaan mukana ja vessoja löytyi kadulle avoimesta pisuaarista länsimaiseen wc:hen.

Maa on täynnä arvokkaita historiallisia rakennuksia ja paikkoja. Toinen toistaan hienompia palatseja, temppeleitä, moskeijoita, linnoituksia ja patsaita. Maisemat vaihtelevat vihreistä kukkuloista peltojen kautta kuivaan aavikkoon ja merenrannalta vuoristoihin. Monentasoista asumista tienvarren telttakylästä hökkelikujien ja kivitalojen kautta hienoihin rakennuksiin. Se että hökkelitalon katolla saattoi olla lautasanteeni, hieman ihmetytti. Nähtävyyksien pääsymaksut ovat ulkomaalaisilta moninkertaiset verrattuna intialaisiin. Paikoitellen turisteilta otetaan tuotteista ylihintaa tinkimisestä huolimatta.

Tata-tuotemerkkiä näkyi autoista teepusseihin ja puhelimista kaivinkoneisiin. Nokia kännyköitä ihmisillä näytti olevan yllättävän paljon. Naiset pukeutuvat pääosin värikäisiin sareihin  miesten pukeutumisen ollessa länsimaalaisempaa. Intian Idoliksi valittiin matkamme aikana Prashant Tamang ja tv:ssä alkoi pyöriä Tanssii tähtien kanssa.

Intialaiseen mausteiseen ruokaan emme tottuneet. Kaikki muut meistä ,Sasaa lukuunottamatta, sairasti turistiripulin. Muutamia hyviä makuelämyksiä silti jää mieleen mm. Lassi (jugurttimainen makea tai suolainen pirtelö), chai (tosi hyvä

maitotee) sekä chapati ja paratha (hyviä ohuita leipiä).

Kaksi kuukautta Intiaa kerralla tuntuu piisaavan ja kaikki ovat valmiita siirtymään eteenpäin. Lehin vuoristoseutu jäi mm. näkemättä, joten Intiaan varmaan joskus palaamme.

Viimeinen viikko Intiaa

Bharatpurin Keoladeo National Park oli pienoinen pettymys lintujen vähyyden vuoksi. Liekkö väärä ajankohta vierailuun. Lintuja puistossa kun on suurimmillaan vasta joulu-tammikuussa. Lintuja toki näimme, mutta suurintaosaa emme lintukirjan puuttumisen takia tunnistaneet. Peuroja, kilpikonnia ja apinoita näimme myös. Pyöräily pitkin pikkuteitä puistossa oli kuitenkin mukavaa paahtavan auringon alla ja onneksi olimme varanneet runsaasti juomista mukaan.

Agraan meno hieman jännitti viimeaikaisten levottomuuksien takia, mutta ainakin meidän hotellin lähialue oli rauhallista seutua. Tuloiltana alueella oli jokin hindujen juhla mahtavine paraateineen ja äänekästä karnevaalitunnelmaa piisasi monta tuntia. Tovella flunssainen olo ja särkylääkettä kului.

Taj Mahalin hautamuistomerkki oli juuri niin sanoinkuvaamattoman hieno rakennus kuin kuvitella saattaa. Tämän marmorisen mausoleumin rakennutti keisari Shah Jahan vaimonsa Mumtaz Mahalin kunniaksi tämän kuoltua 14.sta lapsesta viimeisen synnytykseen 1631. Hautakammion rakentaminen kesti 12 vuotta.

Perjantai iltana 12.10  tulimme tänne Delhiin takaisin. Viimeiseen Intian junamatkaan kuului illallinen samaan tapaan kuin lentokoneissa kertakäyttöastioineen. Flunssa alkaa helpottaa Tovella, mutta Sasa ja Jyrki ovat nyt sen kourissa. Toivotaan olon hieman helpottuvan huomiseen ja pitkään lentokonematkaan mennessä kun jätämme Intian taakse ja suuntaamme Indonesiaan.

Nähtävyyksiä ja matkustamista

Aurangabadissa katsastimme Bi-Ka-Maqbaran (mini Taj Mahal) ja 30.9 Elloran luolat. Matkan luolille ja takaisin uskaltauduimme tehdä tuktukin kyydillä liikenteen vaaroista huolimatta. Hyvin ilmavasti ja joustavasti sujui.

Elloran luolat on louhittu 600-1000 jKr Ajantan luolien hylkäämisen jälkeen. Kyläläiset ovat käyttäneet niitä suojinaan monsuunikaudella sekä kulkutautien aikana, joten seinämaalukset ovat tuhoutuneet. Upeat veistokset ovat kuitenkin melko hyvin säilyneet. Luolia on kaikkiaan 34 ja ne sijaitsevat 3 km matkalla. Osa luolista on buddhalaisia osa hindulaisia sekä viisi jainalaista. Elloran mestariteos on yhdestä kalliomassiivista esiin louhittu Kailash temppeli. Vuorenseinämästä on louhittu 200 000 tonnia kiveä, sillä temppeli eri pyhäköineen kattaa alueen, jonka pituus on 82 m ja leveys n. 47 m sekä pihan "seinän" korkeus 30 m. Temppeli oli suurenmoinen ja ilmanmuuta näkemisen arvoinen kohde.

Tiistaina 2.10 matkasimme Aurangabadista takaisin Jalgaoniin, mistä meillä junaliput Suratin kautta Jaipuriin. Ahtaaseen linja-autoon emme sulloutuneet vaan ajelimme komeasti n.160 km matkan vanhalla upealla Ambassadorilla, hinta 2000 inr eli n. 37 euroa.

Jaipur, 2,32 milj. asukaan vaaleanpunainen suurkaupunki, jossa vietämme kolme päivää. Eilen 5.10 kävimme katsomassa City Palacen, Jantar Mantarin observatorion sekä Hawa Mahalin. Suuri pettymys oli nähdä, tai kun ei nähnyt, Hawa Mahal (tuulten palatsi) rakennustelineiden takaa. Tämä upea viisikerroksinen kuninkaallinen aitio ilmavine kulmikkaine parvekkeineen on varmaan mahtavan näköinen kunnostuksen ja entisöinnin jäkeen.

Tänään aamusta Amberin linnoituksella. Mukava linnoitus korkealla kukkulalla. Mielenkiintoisia sokkeloisia käytäviä ja portaikkoita.

   

Kovasti turisteja liikenteessä sekä paikallisia että ulkomaalaisia. Eilen City Palacessa törmäsimme suomalaisiin ensimmäisen kerran Delhin jälkeen, joten meikäläisiäkin täällä varmaan enemmän. Huomenna matka sitten jatkuu junalla Bharatpuriin Keoladeo Ghana National Parkiin lintuja katsastamaan.