Sulawesi etelästä pohjoiseen

Etelän Pantai Birasta lähdimme 6.11 eteenpäin Kijangilla Makassariin, jossa lusmuilua päivä ostoskeskuksessa. Illalla lähdimme hyvissä ajoin taksilla bussiasemalle, joka kaupungin laidalla. Juutuimme kolmeksi tunniksi mielettömään ruuhkaan, jotain oli tapahtunut pohjoiseen menevälle tielle ja liikenne seisoi paikallaan tuntitolkulla. Yöbussimme, jonka piti lähteä klo 22 Rantepaohon Tana Torajan alueelle, pääsi lähtemään vasta kello 2 yöllä ja perillä olimme aamulla kymmenen jälkeen. Eipä paljon tullut nukuttua sinä yönä.

Rantepaon pieni kaupunki ei ollut kovin kummoinen paikka, mutta ympäristön kumpuileva erittäin vehreä maasto riisipeltoineen ja pienine kukkuloineen oli todella kaunista seutua. Tana Torajan alueella on aivan omaperäinen kulttuuri ja rakennustyyli Tongkonan "aittoineen". Alueen perinteeseen kuuluu mm. vainajien hautaaminen luoliin veristen Buffalon teurastusseremonian myötä ja vainajille viedään syömistä, juomista ja jopa tupakkaa vielä kuoleman jälkeenkin.

 

Parin päivän päästä matka jatkui, jälleen bussilla, kohti Posoa. Matka kahden vuoriston ylitse upeine maisemineen kesti peräti 13 h ja Posoon saavuimme nälkäisinä ja väsyneinä noin puoli kymmenen illalla, pimeässä ja tihkusateessa. Majapaikkaa ei meinannut löytyä ja pinna oli kireänä itse kullakin. Kun viimein pieni majatalo löytyi, jossa vapaita huoneita, ei voinut olla hymyilemättä nallekuvioisille lakanoille joissa teksti: Cheerful Story of Happy Bear. Aamulla Poso näytti jo aivan toiselta merenrantamajatalon maisema aamupalalla.

 

Matka jatkui pikkuautolla kohti Ampanaa mutkittelevaa merenrantatietä ohittaen pieniä kyliä. Ampanan pienessä kaupungissa, lähinnä kylä, vietimme pari päivää mukavassa hotellissa leväten ja odottaen maanantain laivaa kohti Togian Islands:ia.

 

Kolme suraavaa viikkoa (12.11-3.12) vietimmekin sitten paikallaan Black Marlin Dive Resortissa Kadidirin pienellä saarella (www.blackmarlindive.com). Rauhallista mukavaa rantaelämää; uiden, snorkkeloiden ja aurinkoa ottaen. Rannan korallit ovat mahtavat ja snorkkeloiden pääsi näkemään satoja värikkäitä kaloja, meritähtiä, merisiilejä, simpukoita, rapuja, merikäärmeitä jne. Aivan oma uusi ennenkokematon ihmeellinen maailma avautui. Sasa ja Jyrki kävivät ensimmäisen sukelluskurssinsa (Open Water), joten he pääsivät kokemaan meren jopa 24 m syvyyteen.

 

Muita asiakkaita sukelluskeskuksessa oli 2-12:sta vaihdellen, joten senkinpuolesta rauhallista oloa riitti. Oikeastaan olomme saarella hiukan venyi, koska Gorontaloon menevä laiva ei kulkenutkaan yhtenä viikkona remontin takia ja jäimme "onnellisesti jumiin" paratiisi saarelle. Tosin saarelta pääsee pois vuokra speedboatilla milloin haluaa, mutta hinta on melko kallis verrattuna vuorolaivoihin. Saarella ei ole teitä vain pieniä polkuja "viidakko" metsän halki toiselle puolelle saarta, missä mukavia autiorantoja. Metsässä saimme kokea jännittäviä hetkiä kohdattuamme villisian. Tosin talon koirat pelastivat meidät suoranaiselta yhteentörmäykseltä. Saarella on myös toinen sukelluskeskus sekä vaatimaton paikallinen mökkimajoitus.

 

Henkilökunta Black Marlinissa oli mahtavan rentoa ja seurallista, joten siellä olisi viihtynyt koko perhe pitempäänkin.

Joten haikeiden hyvästijättöjen jälkeen saavuimme tänne Gorontaloon yölaivalla 4.12. Kokemus sinänsä sekin nukkua laivan kuumassa dormitoriopunkassa vieri vieressä paikallisten kanssa.

 

Täältä matka jatkuu loppuviikosta Manadoon, mistä ensi maanantaina 10.12 lento Singaporeen. Toivomme, että vihdoin siellä tai viimeistään Kuala Lumpurissa voimme ladata valokuvia kaikkien nähtäväksi.

 

Jälkihuomautus: Joulu lähestyy ja olisi mukava saada jouluyllätyksiä(esim. Fazerin sininen) osoitteeseen missä olemme 22.12-2.1 välisen ajan: Aldy Hotel Melaka, 27 Jalan Kota, Melaka, Malesia

Comments

[Kirjoittanut: Tuomas ja Anneli]

Tervehdys ja Hyvää Itsenäisyyspäivää. Jyväskylässä sataa vettä ja viimeisetkin lumet sulavat käsiin, mutta isommissa ja pienemmissäkin linnoissa juhlitaan.

Mukava kuulla, että siellä on kaikki - olosuhteisiin nähden - hyvin ja toivottavasti tosiaankin saamme katsastaa uudet kuvat piakkoin. Samoin toivomme, että nuo viheliäiset taudit jättävät retkueenne jo rauhaan. Ovatko nämä niitä nk. kulkutauteja?

Kaikkea hyvää ja kaunista!