Maanantaina 7.4 lähdettyämme kello 13 päivällä Ligesistä bussilla elimme siinä uskossa, että samana iltana olisimme Xi Changin kaupungissa. Toisin kuitenkin kävi, kiitos huonokuntoisten vuoristoteiden. Saavuimme perille vasta tiistaina aamupäivällä 21,5 uuvuttavan raskaan tunnin jälkeen. Illalla, jossain pienen vuoristokylän liepeillä, poliisi katkaisi matkamme. Ilmeisesti, kukaan kun ei osannut meille asiaa englanniksi kertoa, tie oli sortumavaarassa. Vietimme siis yön epäsiistissä, ahtaassa ja tunkkaisessa bussissa yrittäen torkkua istuma-asennossa kuka mitenkin. Xi Changiin saavuttuamme hyökkäsimme ensimmäiseen hotelliin, mikä eteen sattui likaisina, väsyneinä ja nälkäisinä.
Hetken levättyämme yritimme varata seuraavan päivän illalle junaan makuuvaunupaikkaa Chengduun, siinä onnistumatta. Jouduimme siis tyytymään keskiviikkona jälleen 12 tunnin bussimatkaan. Matka oli kuin yhtä kuoppaista perunapeltoa tietyömaasta toiseen madellen vuorten rinteitä ylös ja alas. Maija Paavilaisen aforismia lainatakseni: Vauhtia tärkeämpää on liikkeellä olo. Ainostaan matkan viimeinen parituntinen hurjasteltiin nelikaistaista moottoritietä.
Xi Changin kaupungista jäi vajaassa puolitokkuraisessa vuorokaudessa epämääräinen kuva, että se on vasta rakennettu puolityhjä kaupunki. Suorien leveiden katujen varsilla oli uudehkoja tai rakenteilla olevia puolityhjiä asuin- ja liikerakennuksia, puistoja ja aukioita. Ihmiset vaikuttivat ystävällisen avuliailta, vaikka ei yhteistä kieltä ollutkaan. Juuri avatussa ravintolassa saimme todella halvalla hyvää paikallista ruokaa, hotellin henkilökunta kuskasi ja avusti meitä junalippujen metsästyksessä ja puistokävelyllä saimme kutsun paikallisten piknikille.
Kommentit