KARHUPERHE MAAILMALLA

Chengdu 9.4-14.4.2008

Miljoonakaupunki Chengdu, jossain keskellä Kiinaa, vaikuttaa  länsimaiselta suurkaupungilta. On korkeita rakennuksia, ostoskeskuksia, leveitä pääkatuja ja vilkkuvia mainostauluja. Eipä paljon näy "kiinalaistyylisiä" rakennuksia. Mukava majapaikkamme, vanhaan teollisuusrakennukseen remontoitu, The Loft Hostel sijaitsee kävelymatkan päässä ydinkeskustasta. Onneksi täällä katujen nimet on merkitty myös länsimaisin kirjaimin, joten liikkuminen kartan kanssa onnistuu melko vaivattomasti. Sää ei toistaiseksi täällä ole suosinut vaan on ollut harmaan pilvistä ja ajoittain sadellut, onneksi lähinnä öisin.

Chengdun kohokohta oli vierailu panda keskuksessa. Nämä herttaisen "lutuset" karhut ovat todella valloittavia. On harmi, että nämä harmittomat pandat ovat kuolleet lähes sukupuuttoon. Luonnossa arvellaan eläävän enää n. 1000 pandaa.

Olemme oleet järkyttyneitä kahvikupin hintoihin täällä teekansan Kiinassa. Yleensä kahviloissa kuppi kahvia maksaa 10-15 Y (n. 0,95-1,40 euroa), mutta esim. pandakeskuksen ravintolassa peräti 30 Y (n.2,80 euroa). Kaatuuko "kahvikissa" karhuperheen matkabudjetti kahvituskan takia. Ei sentään. Tajusimme vihdoin ostaa pienen vedenkeittimen hintaan 39Y (n. 3,70 euroa) ja yksittäisiä pikakahvijauhepusseja 48 kpl pakkaus hintaan 32,90 Y (n. 3,10 euroa). Joten, matka on pelastettu, ainakin kahvin osalta.

Heti tänne tultuamme, vahingosta viisastuneena, varasimme jo maanantai illalle makuujunapaikan Xi´Aniin turvataksemme mukavan matkustusyön seuraavaan paikkaan makuuasennossa.

Raskaita matkapäiviä

Maanantaina 7.4 lähdettyämme kello 13 päivällä Ligesistä bussilla elimme siinä uskossa, että samana iltana olisimme Xi Changin kaupungissa. Toisin kuitenkin kävi, kiitos huonokuntoisten vuoristoteiden. Saavuimme perille vasta tiistaina aamupäivällä 21,5 uuvuttavan raskaan tunnin jälkeen. Illalla, jossain pienen vuoristokylän liepeillä, poliisi katkaisi matkamme. Ilmeisesti, kukaan kun ei osannut meille asiaa englanniksi kertoa, tie oli sortumavaarassa. Vietimme siis yön epäsiistissä, ahtaassa ja tunkkaisessa bussissa yrittäen torkkua istuma-asennossa kuka mitenkin. Xi Changiin saavuttuamme hyökkäsimme ensimmäiseen hotelliin,  mikä eteen sattui likaisina, väsyneinä ja nälkäisinä.

Hetken levättyämme yritimme varata seuraavan päivän illalle junaan makuuvaunupaikkaa Chengduun, siinä onnistumatta. Jouduimme siis tyytymään keskiviikkona jälleen 12 tunnin bussimatkaan. Matka oli kuin yhtä kuoppaista perunapeltoa tietyömaasta toiseen madellen vuorten rinteitä ylös ja alas. Maija Paavilaisen aforismia lainatakseni: Vauhtia tärkeämpää on liikkeellä olo. Ainostaan matkan viimeinen parituntinen hurjasteltiin nelikaistaista moottoritietä.

Xi Changin kaupungista jäi vajaassa puolitokkuraisessa vuorokaudessa epämääräinen kuva, että se on vasta rakennettu puolityhjä kaupunki. Suorien leveiden katujen varsilla oli uudehkoja tai rakenteilla olevia puolityhjiä asuin- ja liikerakennuksia, puistoja ja aukioita. Ihmiset vaikuttivat ystävällisen avuliailta, vaikka ei yhteistä kieltä ollutkaan. Juuri avatussa ravintolassa saimme todella halvalla hyvää paikallista ruokaa, hotellin henkilökunta kuskasi ja avusti meitä junalippujen metsästyksessä ja puistokävelyllä saimme kutsun paikallisten piknikille.

Lige, Lugu Hu

Ligen pieni rauhallinen vuoristokylä Lugu Hu järven rannalla, 2685 m merenpinnasta, tuo mieleen lapin tunturimaiseman, joskin jylhempänä versiona. Vielä rauhallinen kylä muuttuu koko ajan uusien majatalojen noustessa järven rantaan.

Jo tänne tulo, oli kokemus sinänsä, mutkittelevaa kapeaa kaiteetonta vuoristotietä. Linja-autolla pääsi vain 11 km päähän Luoshuihin ja sieltä tänne piti ottaa vuokra-auto. Täällä tuntee olevansa luonnon rauhassa "Jumalan selän takana" varsinkin, jos viitsii kiipeillä vaikeakulkuisille kukkuloille vuohipolkuja pitkin. Näköalat kyllä palkitsevat vaivan ja kevätaurinko saa kasvot punoittamaan.

Alkuperäisväestön, Mosu, perinteisestä elämästä voi vielä nähdä pienen häivähdyksen maalaiselämää seuraamalla. Mosut ovat viimeinen matriarkaarisesti elävä yhteisö. Tässä rauhallisessa paikassa ei todellakaan tunne olevansa reilun miljardin ihmisen Kiinassa. Maanantaina (7.4) matka jatkuu kohti Xichangia, mistä kiinaoppaamme ei kerro yhtään mitään. Yritämme jatkaa sieltä melko nopeasti Chengduun tai Leshaniin miten saamme jatkoyhteyden toimimaan. 

Lijiang 30.3-3.4.2008

Lijiangin entisöity vanhakaupunki kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Todella upea ja laaja vanhakaupunki on näkemisen arvoinen paikka kapeine mukulakivikujineen, kirkasvetisine puroineen ja perinteisine kaksikerrostaloineen. Alueen alkuperäisvähemmistökansan (NaXi) kulttuuria on näkyvästi esillä pukeutumisessa, musiikkiesityksissä ja perinteisiä käsitöitä myyvissä matkamuistomyymälöissä.

Vanhaa kaupunkia halkovat purot saavat alkunsa Black Dragon Pool Parkin lammen lähteistä sekä ympäristön kukkuloilta ja vuorilta. Varmasti jokainen matkailija, kuten mekin, ottaa valokuvia sanoinkuvaamattoman kauniin lammen paviljongeista kaarisiltoineen sekä taustalla näkyvästä lumihuippuisesta vuoresta (Jade Dragon Snow Mountain). Kiipesimme myös läheiselle kukkulalle (Elephant hill) maisemia ihailemaan, joskin sillä hetkellä sää ei meitä valokuvausta ajatellen suosinut.

Sää päivällä auringon paistaessa on ollut keväisen lämmin, mutta illat ja yöt ovat olleet todella viileitä. Villapaitoja olemme joutuneet hankkimaan ja Sasalla on jo pientä flunssaa. Majapaikkamme, Old Town Garden Resort, perinteisen NaXi tyylisen rakennuksen huoneet ovat olleet talven jäljiltä vilpoisat. Onneksi sentään huoneissa on ollut sähköiset patjanlämmittimet, joten yöllä ei ole tarvinnut palella.

China

Kunming 25.3-29.3.2008

Vietnamin Lao Cain ja Etelä-Kiinan Hekoun välinen raja oli hiljainen ja rajamuodollisuudet sujuivat nopeasti. Ainoa meille harmillinen juttu oli lonely planet China oppaan takavarikointi rajalla, koska oppaassa on Taiwan merkitty erillisenä valtiona. Kuitenkin Kunmingista saimme ostettua saman oppaan uudemman painoksen.

Yunnanin maakunnassa sijaitseva Kunmingin kaupunki on noin 4 miljoonan asukkaan keskus. Kaupunki sijaitsee ylänköllä 1890 m merenpinnasta ja sen ilmasto on lähes tasainen ympäri vuoden. Tulopäivien viileähkö ilma on muuttunut keväisen lämpimäksi n. 18-22 asteeseen ja saanut kirsikkapuut kukkimaan. Kaupungin keskusta muistuttaa mitä tahansa länsimaista suurkaupunkia ostoskeskuksineen ja toimistorakennuksineen. Onneksi kuitenkin johonkin väliin on jäänyt perinteisiä kiinalaisia rakennuksia.
Liikenne täällä ei vaikuta kaaosmaiselta ja ihmiset sentään vielä kävelevät ja ajaavat polkupyörillä. Silmiinpistävää on nähdä sähköskoottereiden runsaus ja näiden äänettömien menopelien alle meinaa jäädä kävelykaduilla.

Pääsiäinen Sapassa

Sapa on n. 40 000 asukkaan pieni vuoristokaupunki luoteis Vietnamissa noin 40km Kiinan rajalta. Kaupungin toimeentulo perustuu matkailuun, vuorenrinteitä reunustaa hotellien ja ravintoloitten rivistö. Erilaisia ja eripituisia vaellusretkiä oppaan kanssa on tarjolla runsaasti lähialueen kyliin ja vuoristoon. Kyliin pääsyyn vaaditaan pieni pääsymaksu ja rahat käytetään (toivattavasti) paikallisten ihmisten hyväksi kylien kehittämiseen.

Heti hotellin ovella odottaa joukko lähialueen kyläläisiä perinteisiin asuihin pukeutuneina yrittäen myydä käsitöitään turisteille. Upeita käsinkirjailtuja kukkaroita, laukkuja, peittoja, seinävaatteita, puseroita yms. on tarjolla. Valitettavasti emme ole tulleet tänne ostoksille, joten hyökkäävän väsyttävä myyntitekniikka tuntuu ahdistavalta. Kyläläiset ovat kuitenkin iloisia ja välittömiä ihmisiä.

Vuoristomaisemat ovat sanoin kuvaamattoman kauniita laakson pohjalta kohoavine riisiterasseineen. Pensaat aloittelevat kukkimistaan, linnut laulelevat ja pienet purot lorisevat. Sää vaihtuu tosi nopeasti pilvisestä aurinkoiseksi ja ukkossateesta poutaan. Illan suussa näkee laakson verhoutuvan sumupilvivaippaan, joka tekee nopeita koukkauksia ylöspäin kietoen hotellirivistön välillä peittoonsa. Näkyvyys muuttuu hetkessä muutamasta kymmenestä kilometristä muutamaan kymmeneen metriin.

Maanantaina matkamme jatkuu Kiinan puolelle Kumningiin n. 16-tunnin bussimatkana rajanylityksineen. jälleen uusi maa valloitettavana kevään etenemistä seuraten.

Halong & Cat ba Island National Park

Viikonlopun retki upeisiin Halong bayn maisemiin oli antoisa. Risteily kuudentoista matkustajan aluksella mielenkiintoisten kukkula saarten seassa jää varmasti pysyvästi mieliimme.

Lauantaina vierailimme tippukiviluolilla (Sung Sot Cave) ja yöksi ankkuroiduimme tyyneen poukamaan kymmenien muiden aluksien uivaan kaupunkiin. Toivoimme ettei muita aluksi olisi ollut lähettyvillä, mutta illan hämärtyessä laivojen sadat värikkäät valot tyyneen veteen heijastuen tummien kukkulasaarien välissä, näyttivät todella kauniilta. Laivan mukavassa hytissä merenraikas yöuni maistui hyvältä.

Sunnuntain ohjelmaan kuului pyöräretki Cat ba saarella ja melontaa saarien lomassa. Retken toisen yön vietimme saarella hotellissa. Maanantaina olikin sitten paluuristeilyn aika takaisin Halong Cityyn ja aurinkokin vihdoin kruunasi retken onnistumisen. Nyt vietämme pari päivää jälleen Hanoissa ennen suuntaamista kohti Kiinan rajaa.

Hanoi

Pääkaupunki Hanoi sykkii elämää aamusta iltaan. Hotellimme sijaitsee pienellä kujalla Old Quarter kaupunginosassa. Alueen kapeat täyteen ahdetut kadut, joita sillisalaattimaiset rakennukset reunustavat, tuntuu välillä kaaottiselta. Henkireikänä alueella on kuitenkin puiston ympäröimä Hoan Kiem Lake, joka aamutuimaan täyttyy lenkkeilijöistä ja päivän mittaan siestaa pitävistä turisteista.

Toki toisenlaistakin Hanoita löytyy väljäänrakennettuine hallintorakennuksineen leveiden katujen varsilla sekä tyylikkäitä länsimaisia kauppoja ja ravintoloita.
Sää on onneksi muuttunut jälleen lämpimäksi ja aurinkokin paistaa, joskin saastesumun takaa pilkistellen.  Viikonloppuna suuntaamme kolmen päivän ja kahden yön opastetulle retkelle rannikolle, jota odotamme innokkaasti.

Hue

Hue on Vietnamin politiikan,kulttuurin, koulutuksen ja uskonnon keskuksia. Asukkaita Huessa on n. 290 000. Vanha keisarillinen kaupunki on Unescon kulttuuriperintökohde.
Huonon sään takia harmaa tihkusateinen Hue ei päässyt vierailumme aikana oikeuksiin. Ei varsinkaan, kun kyyhötimme kolkonviileässä hotellihuoneessa kirjaa lukien tai kuten pojat, hitaassa netissä istuen. Huomen illalla matka jatkuu yöbussilla kohti pääkaupunki Hanoita.

Hoi An

Hoi Annin pieni kylämäinen kaupunki kuuluu Unescon maailmanperintöluettelon kohteisiin kauniin vanhankaupungin ansiosta. Vanhat rakennukset ovat täynnä mm. vaate-, kenkä- ja taidemyymälöitä. Turistit teettävät täällä edullisesti mittatilauspukuja ja juhlaleninkejä. Kaupungissa on runsaasti vanhoja kiinalaistyylisiä temppeleitä ja pagodoita sekä hieno japanilaistyylinen silta (Japanese Covered Bridge) vuodelta 1590, jonka sisällä pienen pieni temppeli.

Ilma on ollut pilvinen ja viileä. Välillä toki aurinko pilkistelee ja nostaa lämpöä.  Pohjoista kohti kun olemme nyt menossa, saamme varmaan jättää hyvästit yli 30 asteen lämpötiloille, mihin olimme jo tottuneet. Nyt kun majapaikassamme olisi jopa pieni uima-allas, niin kukaan ei tarkene uida, vaikka lämpötila on toki n. 20 astetta.

Vietnaminlaisesta ruuasta olemme pitäneet kovasti ja kenellekkään ei ole tullut minkäänlaisia vatsavaivoja. Nuudeli ja riisiruuat vihannesten tai kanan kanssa maistuvat edelleen. Paikallista erikoisuutta  Cao Lau nuudeli ruokaa olemme myös maistelleet ja todenneet hyväksi. Opettelemme myös syömään tikuilla mikä tekee ruokailusta, jos ei nautinnollisempaa, niin ainakin pitkäkestoisempaa. Mutta täytyy kuitenkin tunnustaa, että ranskalaiset perunat, pizza tai hampurilainen tulee syötyä vielä silloin tällöin.